Helsingin Katajanokan pohjoisosassa sijaitsevan Merikasarmin rakennushistoriaselvitys laadittiin tukemaan rakennusten korjaus- ja muutoshanketta. 1800-luvun alkupuolella rakennettua sotilas-kasarmirakennusten kokonaisuutta, josta tuli myöhemmin sotasatama ja telakka, on täydennysrakennettu 1980-luvulla sinne sijoittuneen ulkoasiainministeriön tarpeisiin.
Merikasarmin virastokokonaisuus koostuu kahdeksasta rakennuksesta pihoineen. Arkkitehti Erik Kråkströmin laatiman, 1980-luvulla toteutetun peruskorjaus- ja muutostyösuunnitelman lähtökohtana oli C. L. Engelin suunnitteleman kasarmikokonaisuuden arvokkuuden korostaminen ministeriön toimitiloina. Tämä edellytti muutos- ja lisärakennustoimenpiteitä, jotta kasvava ministeriö mahtuisi rakennuksiin. Lisärakentamisella pyrittiin täydentämään Engelin aikana kesken jäänyt suunnitelma.
Rakennushistoriaselvityksessä tarkasteltiin alueen vaiheita 1800-luvun alusta alkaen, jolloin ensimmäiset olemassa olevista rakennuksista valmistuivat. Näin voitiin muodostaa kuva siitä suunnitelmasta, jonka palauttamiseen ja rekonstruoimisen 1980-luvun peruskorjaus- ja muutostyövaiheessa pyrittiin. Engelin suunittelemien 1820- ja 1830-luvun rakennusten sisätilojen arkkitehtonisesti merkittävin piirre, joka on Suomessa täysin ainutlaatuinen, oli matruusirakennuksen suuret yhtenäiset majoitussalit. Vastaavia saleja ei toteutettu Engelin myöhemmissä kasarmirakennuksissa, eivätkä ne olleet ajalleen tyypillisiä venäläisissä kasarmeissa. Nämä tilahahmot olivat sittemmin kadonneet. Niiden palauttaminen oli kuitenkin 1980-luvun konttorisuunnitteluperiaatteisiin nähden liian radikaalia. Sen sijaan rakennusten julksisivuissa tehtiin huomattavia palauttavia toimia ja alueelle toteutettiin alun perin rakentamatta jäänyt upseerirakennus. Tulevassa peruskorjauksessa sisätiloja palautetaan lähemmäs alkuperästä asua avokonttoriperiaatteiden mukaisesti.
Tutustu rakennushistoriaselvitykseen Senaatti-kiinteistöjen sivulla.