Lapinlahden sairaala
Helsingin Lapinlahden vanhan mielisairaalan rakennushistoriallinen selvitys laadittiin tilanteessa, jossa sairaalarakennuksen käyttötarkoitus ja omistaja saattavat muuttua. Työn tavoitteena oli tuottaa selkeästi jäsennelty esitys sairaala-alueen rakennuskannan kehityksestä 1830-luvulla laadituista ensimmäisistä suunnitelmista tähän päivään, keskittyen sairaalan päärakennuksen muutosvaiheisiin.
Helsingin Lapinniemessä sijaitseva, vuonna 1841 käyttöön otettu sairaalarakennus on vanhin maamme mielisairaalaksi varta vasten suunnitelluista rakennuksista, ja on lajissan myös yksi Euroopan vanhimpia.
Hoitolaitos tehtiin edistykselliseksi laitokseksi. Edistyksellisyytenä voidaan pitää ennen kaikkea sitä, että laitoksen tehtäväksi nähtiin eristämisen ja pois siirtämisen sijaan pyrkimys hoitaa sellaisia mielisairaita potilaita, joita ylipäätään katsottiin voitavan parantaa ja palauttaa takaisin yhteiskuntaan. Carl Ludvig Engelin suunnitteleman päärakennuksen muutosvaiheet voidaan tiivistää muutamaan päävaiheeseen: Rakennus valmistui 1841. Potilassiipiä jatkettiin yksikerroksisilla osilla 1877. Kolmas muutosvaihe oli taloussiipien korottaminen kaksikerroksisiksi osittain 1890-luvulla ja kokonaisuudessaan 1920-luvulla. 1900-luvun alkupuoliskolla päärakennuksen ullakot otettiin käyttöön asteittain. Laajennusten lisäksi noin 180 vuoden ikään ehtineessä rakennuksessa, joka pitkään toimi yötä päivään, on tehty useita korjaus- ja muutostöitä. Tästä huolimatta rakennuksen tilahahmot ovat melko hyvin säilyneet. Erityisen hyvin säilyneitä kokonaisuuksia ovat potilassiivet, ylilääkärin asunto ja porrashuoneet. Sairaala ehti toimimaan alkuperäisessä käyttötarkoituksessaan noin 170 vuotta. Viimeisen kymmenen vuoden aikana rakennus on ollut tyhjillään ja tilapäiskäytössä.