Otaniemen vesitorni
Espoossa sijaitseva Otaniemen vesitorni ja huippulämpökeskus sijoittuu aivan Otaniemen kampusalueen länsirajalle. Vesitornin suppea rakennushistoriaselvitys laadittiin tilanteessa, jossa toiminnassa oleva vesitorni tarvitsee perusparannusta ja sen tilat ovat vajaakäytössä. Selvitys laadittiin korjaus- ja muutoshankkeen tausta-aineistoksi.
Arkkitehtitoimisto Alvar Aallon suunnittelema vesitorni on rakennettu vuosina 1971-72. Rakennuksen projektiarkkitehtina toimi arkkitehti Jan Sverker Gardberg. Otaniemen vesitorni on tyypillisestä vesitornirakennuksesta poiketen monitoimitoimirakennus. Se koostuu kahdesta osasta: yläpuolisesta vesitornista, sekä sen alle sijoitetusta lämpökeskuksesta ja toimistorakennuksesta. Tornin huipulla on lisäksi pieni tutkimustila ja antennimittaustorni. Sylinterin mallinen vesisäiliö on kannatettu 12 betonipilarilla, säteittäisillä palkeilla ja keskussylinterillä, joka toimii samalla porraskuiluna. Vesitorni rakennettiin Otaniemen alueen laajetessa, kattamaan kasvavan alueen vedenjakelutarvetta. Vanha, Helsingistä johdettu verkosto oli jäänyt kapasiteetiltaan riittämättömäksi ja vedenpaineenvaihtelut olivat suuria. Tutkimusten jälkeen päädyttiin ratkaisemaan ongelma rakentamalla vesitorni. Otaniemen alueen suunnittelijaa Alvar Aaltoa pyydettiin ehdottamaan sille sopiva paikka ja suunnittelemaan itse rakennus. Se on Aallon toimiston viimeinen huomattava työ Otaniemessä. Huippulämpökeskus sijoitettiin rakennukseen takaamaan Otaniemen lämmönsaatavuus kylmimpinä kuukausina. Lisäksi rakennukseen sijoitettiin VTT:n ja TKK:n tutkimustiloja, joiden lisätilantarve oli aikakaudella suuri.
Tutustu rakennushistoriaselvitykseen Senaatti-kiinteistöjen sivuilla.