Kiihtelysvaaran kirkko
Kiihtelysvaaran vuonna 1770 valmistunut kirkko paloi nopeasti maan tasalle 23.9.2018 tuhopolton seurauksena. Palon jälkeen alettiin suunnitella raunioiden raivausta, jotta kirkkomaa voitaisiin jälleen avata yleisölle, ja jotta uuden kirkon rakentamisen suunnittelu voisi alkaa. Raunioiden hallittu purkaminen tehtiin Museoviraston suosituksesta arkeologin valvonnassa, jolloin voitiin dokumentoida jäljelle jääneet rakennuksen osat, määrittää rakennustapa, rakennusmateriaaleja ja rakennusteknisiä ratkaisuja, sekä saada tietoja eri aikaisista muutosvaiheista.
Kiihtelysvaaran viistovartinen, kattoratsastajalla varustettu ristikirkko olo vanhimpia Pohjois-Karjalan puukirkkoja. Lanterniineilla varustetut vinovartiset ristikirkot muodostavat oman tyyppinsä, joita rakennettiin useampia Itä-Suomeen 1700-luvun puolivälin jälkeen.
Kirkko oli rakennettu suuren kiven ympärille, maaston korkeimpaan kohtaan, jossa vaaran laki taittuu loivasti etelään laskevaksi rinteeksi. Rinnesijainnista johtuen sen pohjoisosan kivijalka on huomattavasti matalampi kuin eteläosassa. Rakennuksen lattiavasat olivat pyöreitä hirsiä, joita oli tuettu maan pinnalle asetelluilla kivillä. Alkuperäiset lattialankut olivat alaosistaan pyöreitä ja niiden päällä oli uudempi lattiataso. Noin 7 metriä pitkien ristivarsien seinissä oli sivuiltaan suoristettuja hirsiä, jotka oli salvottu kiinni toisiinsa lukkosalvoksin. Kattorakenteet olivat tuhoutuneet kokonaan muutamaa yksittäistä parrua lukuun ottamatta, joten niiden rakenteellista yksityiskohdista ei ollut mahdollista saada lisätietoja tutkimusten aikana.
Ajallisista kerroksista oli selkeästi eroteltavissa alkuperäisen rakentamisvaiheen lisäksi 1830-luvun laajennukset, jolloin yhtenäistettiin ristivarsien päiden eteistilat ja rakennettiin sakasti, sekä 1930-luvun muutostyöt, jolloin rakennusta korjattiin mittavissa määrin ja lattiatasoa nostettiin. Alun perin kirkko rakennettiin kirvestä ja vuolinta käyttäen, myöhemmissä vaiheissa käytössä oli myös saha.
Kenttätyön aikana otettiin yhteensä 55 löytönumerolla varustettua esinettä tai esinekokonaisuutta, jotka kuuluvat sekä ennen paloa kirkossa käytössä olleisiin esineisiin, että vanhempaan esineistöön. Vanhimpia esineitä olivat kuusi rahaa, jotka tulivat kirkon seinähirsien välistä tai perustusten tasalta. Näitä rahoista neljä on tunnistettavissa 1700-luvun ruotsalaisiksi äyreiksi.
Raunioiden purkamisen lisäksi kirkon alapuoliset maakerrokset tutkittiin hautausten olemassaolon selvittämiseksi. Vielä 1700-luvulla oli tapana haudata vainajia kirkon lattian alle. Hieman yllättäen hautauksia ei kuitenkaan löydetty.