Tammelan keskiaikaisen, 1780-luvulla laajennetun kirkon peruskorjauksessa kirkkomaalle sijoitettiin paineviemärilinja, jätevesipumppaamo ja kaapeliasennuksia, joiden kaivuutöitä Ark-byroon arkeologi valvoi syksyllä 2024. Tammikuussa 2025 kirkkosalin keskiaikaiseen itäosaan nykyisen lankkulattian alaiseen maahan sijoitettiin ilmanvaihtoputkistojen vaatimat kanavat asennusten vaatiman kaivannon tavoitesyvyyden ollessa 30 cm tukihirsien pohjasta lukien. Kanavien kaivuu toteutettiin arkeologisena kaivauksena.
Kirkkosalin reunoille, nykyisen lattian alle sijoitettavien ilmanvaihtokanavien kohdilta tuli kaivaa maa-aines pois. Maalattia oli epätasainen, ja maan päällä oli runsaasti lankkulattian työstöjätettä 1700-luvun lopulta.
Ulkopuolen kaivuutyöt tehtiin konekaivuuna arkeologin valvonnassa, ja löytyneet luut kerättiin talteen. Kaivannot ja niiden havainnot mitattiin tarkkuus-GPS:n avulla ja valokuvattiin. Kaivausvaiheessa ilmanvaihtokanavien metrin levyiset kaivannot tutkittiin kokonaan kaivuusyvyyden ollessa noin 10 ja 25 cm välillä. Kuten ulkopuolella, kerättiin lattian maasta löytyneet ihmisluut talteen, ja työn loputtua kaikki luovutettiin seurakunnalle uudelleen haudattaviksi. Lattian alla, maan pinnalla makasi jonkin aiemman lattiavaiheen hirsi ja maan sisästä löytyi vielä paikoillaan olevaa aiempaa lankkulattiaa, joista otettiin ajoitusnäytteitä. Lisäksi kirkon alkuperäisen länsiseinän jäänteitä tuli kanavien kohdalta purkaa arkeologin valvonnassa ja samalla muurista otettiin laastinäytteitä ohuthieanalyysejä varten.
Kirkkosalin kaivauksessa löytyi 1700-luvun lopulta peräsisin olevan nykyisen lattian alaisesta maasta kirkon ensimmäisen puulattian jäänteitä 1600-luvun alkupuolelta.
Kirkkomaan valvonnoissa erottui selkeästi luuaineksen keskittyminen kirkkomaan itäosaan, keskiaikaisen kirkon tasalle. Kirkkosalin alta maasta löytyi odotetusti runsaasti irtoluuta sinne 300 vuoden aikana tehdyistä hautauksista, mutta ei yhtään ehjää hautausta. Maan sisältä löytyneistä lattian lankuista otetut radiohiiliajoitukset osoittivat rakenteen olevan jäänteitä kirkon ensimmäisestä, 1600-luvun alkupuolella tehdystä lankkulattiasta, ja irtohirren dendrologinen ajoitus osoitti puun aloittaneen kasvunsa 1608, uloimman erottuvan luston ollessa vuodelta 1744. Laastianalyysi osoitti 1500-lukuisessa seinämuurissa olevan ainakin kahta erilaista laastia.